Kävelen, jälleen sama synkkä pilvi ylläni
Näen eteeni, mutten katso sinnepäin
Kuulen autot ohimenevät, vain surinaa korvissani
Vuodet vilahtaneet, päivä kerrallaan
Ympärilläni valkoista lunta, se silmissäni harmaalta näyttää
Kai se on, vain hetki elämää
Haistan vienon tuoksun, kuulen askeleet
Niin monet kerrat välittämättä, olen jatkanut edelleen
Jokin outo täyttää pääni, kohotan katseeni ja näen
Se näky täyttää tyhjyyden, avaa jälleen värit lumen valkoisen
Häntä en ole ennen tavanut, silti hänet tunnen
Kai sekin, on vain hetki elämää
Lämpö valtaa ruumiini, vaikka ulkona on kylmä
Näen katseen, ja pienen hymyn
Vastaan hymyyn ja hetken mietin, mitä teen
Olen vuorosanat miettinyt, kun suuni viimein aukaisen
Huomaan hänen, jo ohi minun kävelleen
Taika rikki, lumous haihtunut
Silti jostain syystä, lumi ei ole vielä takaisin harmaantunut
Sillä toivo elää, että vielä joskus sattumalta hänet jälleen nään
Näin päättyy pieni hetki, vain hetki elämää
M.P
Tämä artikkeli kirjoitettiin Keskiviikkona, Helmikuun 29. 2012 klo 19:01
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti