torstai 6. helmikuuta 2014

Vain hetki elämää

Kävelen, jälleen sama synkkä pilvi ylläni

Näen eteeni, mutten katso sinnepäin

Kuulen autot ohimenevät, vain surinaa korvissani

Vuodet vilahtaneet, päivä kerrallaan

Ympärilläni valkoista lunta, se silmissäni harmaalta näyttää

Kai se on, vain hetki elämää

Haistan vienon tuoksun, kuulen askeleet

Niin monet kerrat välittämättä, olen jatkanut edelleen

Jokin outo täyttää pääni, kohotan katseeni ja näen

Se näky täyttää tyhjyyden, avaa jälleen värit lumen valkoisen

Häntä en ole ennen tavanut, silti hänet tunnen

Kai sekin, on vain hetki elämää

Lämpö valtaa ruumiini, vaikka ulkona on kylmä

Näen katseen, ja pienen hymyn

Vastaan hymyyn ja hetken mietin, mitä teen

Olen vuorosanat miettinyt, kun suuni viimein aukaisen

Huomaan hänen, jo ohi minun kävelleen

Taika rikki, lumous haihtunut

Silti jostain syystä, lumi ei ole vielä takaisin harmaantunut

Sillä toivo elää, että vielä joskus sattumalta hänet jälleen nään

Näin päättyy pieni hetki, vain hetki elämää

M.P



Tämä artikkeli kirjoitettiin Keskiviikkona, Helmikuun 29. 2012 klo 19:01

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti