tiistai 26. elokuuta 2014

Paluu

Yleensä ollut matkapahoinvointia kotiin menosta. Nyt on ystävä vastassa.
Ystävä, mikä aarre.

Mennyt vuosi on opettanut paljon arjessa pärjäämisestä, henkisesti.
Yhdet uudet ystäväni ovat piikkimatto ja rentoutusäänitteet,
hengitykseen, hetkeen ankkuroituminen.

Silti se paha sisälläni riepottelee usein.
Päiväkaudet yksin, ilman että siitä voisi puhua kenellekään.
Kaksi kesää olin siitä vapaampi
nyt hauras ja taas helposti pakkojen vietävissä
tai täysin lamaantunut.
Sitten tulee häpeä.
En ole oma itseni vaan lukkotilassa, yhä yksin.
Koitan olla antamatta päiviä sille, eristäytymiselle.
Varovaisesti takaisin, vaikka hajalla.

Ystävä muutti viereen. Iltateet etupihalla!
Kirjastossa itsekseen, mutta muiden keskellä.
Hengitä, päivä kerrallaan.
Rutiinit ja pakolliset menot rytmittävät arkea
joka on joka päivä oma taistelunsa. Mutta asiat saattavat mennä ihan hyvin.

Tänään pääsin pahan yli, miksen huomennakin.
Nyt uuvuttaa se sota.

Huomenna on uusi päivä, vielä onneksi tätä jäljellä.

SMEI

Muutos

Olen tehnyt lähtöäsen pahan kourista, suojasta.
Täytyy jättää osa minusta, kiinni kasvaneet asiat.

Opettelen uuteen. Sellaista on kai koko elämä,
kaikilla
rikkinäisinä.

Vedän ylleni suojan, ettei joku koskisi.
Samaan aikaan kaipaan.

Vesi syleilee
tuuli silittelee
kun menen piiloon.

Anna minun olla.

Hae minut.

SMEI

Unelmienkerääjän unelma C

Uskallan ryömiä onkalostani
avaan itseni luonnolle
järvelle, taivaalle, perhoselle.

Ei tarvitse sanoja
se ei vaadi, ei arvostele.

Joku koditon kissa odottaisi jo.

Koti, hämärän rajamaat
mutta ei enää yksin.

Se riittää.
Näin on nyt hyvä.

SMEI