lauantai 28. helmikuuta 2015

Kaukaa

Olen täynnä. Tien varrella, melkein lopussa. Laske! Marjoja on enää yksitoista.



Mitä hän aikoo?! Tuohan on tehty kristallista. Miksi lopetit?



Pöly leijailee huoneessa. Kiitos, kevätaurinko; Vapauta minut.



Sinähän heilut! Minä pesen, pesen kokonaisen kokoalan. Sivulta ylös.



Näin he eivät sitä sano.



Yhdeksänsataayhdeksän vastaan kahdeksansataakahdeksan.



Tavut porrastuvat mustassa taustassa.



Tuolla ne ovat, herukkapensaat. Aivan symmetrisissä muodoissa.



Valaanpoikasen huuto herätti minut. Olen kyyneleissä.



Osa heistä on jo autossa. Miten suomennat tuon lauseen?



Ja jossain tuolla on paratiisi?

torstai 26. helmikuuta 2015

Läheltä

Jos laskemalla mitat, objektit, kulmat ja säteet ? saisi selville jotain sisimmästä.



Jos niin voisi tehdä, mikä olisi rikkinäisen teräslukon tarkoitus?



Kahdeksan kulmaa, kolme tyhjää, epäkaarevaa pintaa ja kaksi kaarevaa pintaa.



Tai sitten hämähäkinseitiltä näyttävä solmujen ja narujen kokonaisuus?



Se mikä jollekin on puhdas minä, on toiselle törkeä loukkaus.



Kaksi ääripäätä, miljoonavärinen lumisade, jäätynyt maaperä.



Auringon antidepressiiviset D-vitamiini-injektiot.