lauantai 28. helmikuuta 2015

Kaukaa

Olen täynnä. Tien varrella, melkein lopussa. Laske! Marjoja on enää yksitoista.



Mitä hän aikoo?! Tuohan on tehty kristallista. Miksi lopetit?



Pöly leijailee huoneessa. Kiitos, kevätaurinko; Vapauta minut.



Sinähän heilut! Minä pesen, pesen kokonaisen kokoalan. Sivulta ylös.



Näin he eivät sitä sano.



Yhdeksänsataayhdeksän vastaan kahdeksansataakahdeksan.



Tavut porrastuvat mustassa taustassa.



Tuolla ne ovat, herukkapensaat. Aivan symmetrisissä muodoissa.



Valaanpoikasen huuto herätti minut. Olen kyyneleissä.



Osa heistä on jo autossa. Miten suomennat tuon lauseen?



Ja jossain tuolla on paratiisi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti