Niin kuukaudet vaihtuu värien lailla, päivien lailla, vailla
omistajaa. Kesä on mennyt ohitse. Talveen muutama hyvä hetki,
muutama kuukausi.
Muistot tekevät niin kipeää. Ero kolkutti elokuussa ovella. Se
alkoi kertoa omaa tarinaa, kaunista kaunokirjallista satua. Aluksi
se kuulosti kovin korkealentoiselta ja epätodelliselta. Sitten se
kolahti, kun avaimet haettiin vanhemmilta. Jäljelle jäi dramatiikan
tuntua.
Keho muistaa jokaisen yhteisen hetken. En haluaisi muistaa.
Miksi rääkätä itseä noilla muistoilla? Unohtaminen ja tekeminen
kulkevat käsi kädessä.
Tarvitsen aikaa.
Tuska oli synkin ensimmäisen viikon., se tuli ulos itkun muodossa.
Tuska alkoi muuttaa väriään surullisemmaksi ja kaipaavaksikin
siniseksi. Puidenkin lehdet alkavat kukoistuksen jälkeen tummua.
Ja näin käy aina liian nopeasti.
Nyt kaikki näyttää niin raadolliselta, etten halua tavata tätä toista
raatoa. On päästettävä irti surusta, ei elämä tähän saa loppua.
Tästä se alkaa.
En halua kuunnella rakkauslauluja, en kesän serenadeja. Vanhat
parit kadehdittavat. Nopeat autot voittavat aina. Nopeimmat
syövät hitaat. Toiset saavat haluamansa. Keskity nyt vain
mukaviin asioihin, päätä itse millä itseäsi hoivaat. Vai haluatko
piinata itseäsi mustasukkaisilla ajatuksilla?
Elämä kulkee aina eteenpäin, suuntaa ei pysty muuttamaan.
Ota vastaan lahja, se on Elämä itse. Saat sen, kun keskityt
olennaiseen, siihen mikä on lohdullista.
On käännettävä lehteä.
Tarvitaan voimia, on kerättävä niitä, kuin hedelmätarhaa vaalisi.
Ja jos hedelmät oikein kypsyisivät, niistä voisi jakaa muillekin.
Syys on tullut sydämeeni. Sydämeeni alkoi tulla sinisiä sointuja,
kesä olikin kuumaa, polttavaa, mutta niin katkeran suloista. Pitkä
yhteinen taival on historiaa. Jäljelle jäävät monet makeat muistot
ja kymmenen vuotta uhrasin rakkaimmalle.
Kaikella on aikansa.
Joskus on vaan todettava tappio, kasvaminen erilleen, tien
risteyksien kulkeminen eri suuntiin. Sitten kun erottiin, oltiin taas
lähtökuopassa. Pakko on elää päivä kerrallaan, sai sanoa itselleen.
Huomisesta ei tiedä.
Saan kuitenkin kirjoittaa oman käsikirjoituksen, oman tarinan.
Senkin on joskus – loputtava, kuin elämä ja kesä.
- Elina
Tämä artikkeli kirjoitettiin Keskiviikkona, Elokuun 29. 2012 klo 11:39
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti