Kastan sormenpääni sulaan steariiniin ja koen pienen hetken kirpaisun. Katson, kuinka sormeni pää vetää ylleen valkean lakin. Jos nyt vähän punaisella maalaisin, vedot loisivat lakista käänteiskärpässienen.
Nuorempana rapsuttelin kärpässienen pilkkuja pois huomatessani, että ne lähtivät helposti. Ehkä ne olivat sienimaailman steariinipisaroita, joita oli räiskähtänyt hatulle kynttilää sohaistaessa. Mutta kuka niitä kynttilöitä oikein kantoi?
Ehkä kyseessä oli hämärän virvatulet, joiden kynttilät valuttivat kun tuuli niitä kosketti? Ja entä jos kärpässienet olivatkin kasvavia tonttuja? Punaisten lakkien kansa maasta putkahtelemassa syksyn aikaan… Syksyhän on muutenkin sadonkorjuuaika. Tontut kasvaisivat maaemon sylistä, plopsahtaisivat lakki edellä pintaan, ja virvatulien kynttilöistä räiskyisi steariinia heidän hatuilleen.
”Älä poimi kärpässientä”, sanotaan. ”Ne ovat myrkyllisiä.”
Kai nyt ihan syystäkin! Jos syöt raa’an tontun, totta kai sinulle tulee maha kipeäksi.
Mieti, oletko huomannut kuinka sienet lopulta katoavat. Kaikkia ei poimita, etenkään niitä myrkyllisiä. Kyse on tontuista. Kun ihmisen silmä välttää, tontut pungertavat jaloilleen, karistavat kostean mullan varpaistaan ja lähtevät kurkkimaan asutuksen ikkunoihin.
Virvatulet ovat valokansaa, tontut hämärän. Molemmat näkyvillä, silti näkymättömissä. Hyvin meitä jallitetaan, kun luulemme tonttuja kärpässieniksi. Lapset tietävät totuuden, siksi he haluaisivatkin poimia tonttuja. Ajattele, oma tonttu ikkunalaudalla kasvamassa! Sehän voisi saada virvatulenkin paikalle ja jos väijyisit kameran kanssa, saisit mainion otoksen Luontoliiton kuvakisaan lähetettäväksi.
Harmi vain, ettei totuutta saa kuvattua. En tiedä, onko kyseessä jokin kameraa hämäävä pieni taika, mutta valokuvista – digikuvistakin – tulee huonolaatuisia. Sama juttu kummitusten kanssa. Yritä nyt hämärässä ottaa kuvaa valon ja pimeän rajalla seikkailevasta valkeasta hahmosta… Ei se onnistu! Siinäs sitten kykit hylätyn teurastamon porrastasanteella ja hypistelet superkameraasi, jota joudut maksamaan vielä parikymmentä kuukautta eteenpäin – ja ihan turhaan.
Rapsutan steariinihatun irti ja annan katseeni sulautua kynttilän liekkiin. Kärpässienet hymyilyttävät minua. Ja se nimitys… Kyllä, voit käyttää kärpässieniä tahi tonttuja maitoon pilkottuna tuhohyönteisten houkutusansana. Tai sitten voit yrittää saada nähtyä, kuinka kasvava tonttu nappaa ohilentäviä kärpäsiä ruoakseen.
Näe kuten tahdot, mutta minä aion lähteä etsimään jättiläiskärpässientä – se ilmestyy tuhannen vuoden välein. Arvaat kai sitten, miten joulupukit syntyvät?
- Miranda Tilanterä
Tämä artikkeli kirjoitettiin Tiistaina, Lokakuun 30. 2012 klo 12:55
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti