Voisipa herätä puhtaana
jättää pahan taakse
muistiin
mutta aloittaa alusta.
Tomu pöllyten avaan verhot
hämärään helvettiini, piilooni
jossa saatana kiipeilee seinillä
kuiskailee
sen petollinen syli odottaa aina
jossain elämän ja kuoleman rajalla.
Revin itseni ihan palasiksi
mistä koota uudelleen.
Osa jäi matkan varrelle.
Hyvästi helvetti.
Vuoda kyyneleinä pois, älä verenä, turtumuksena.
Tulvi tunteina.
Sitten hiljenee.
En muistanut, minkälaista on olla pinnalla
edes tämä hetki
vetää henkeä.
Se tarttuu jalkoihini
yrittää vetää pinnan alle
mustaan suohon.
Mutta minulla on unelmani
vapauteni.
Päästän irti.
Tule vähän vastaan.
Hengitä vain siinä
ja on rauha.
SMEI
Tämä artikkeli kirjoitettiin Perjantaina, Elokuun 3. 2012 klo 9:30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti