Mennyt kesä lahjoitti minulle pakon
Pakon havahtua hetkeksi
Pakon valita
siellä rajalla
yksin kulissien takana.
Otin askeleen.
Astuin kohti tuntematonta.
Ei siihen mitä vuosien taa jäi.
Johonkin ihan uuteen.
Kuka minä olenkaan?
Tänään valitsen itse.
Kuljen hitaammin, jos siltä tuntuu.
Raivostun rauhassa,
itken ja nauran kaiken ulos.
Ainakin tänään koitan kuunnella itseäni,
kehoani, oloani, ajatuksiani.
Kuuntelen samalla tavalla kuin
puiden lehtiä ja sadetta.
Hapuilen arasti kohti elämää
niin kuin oksat aurinkoa.
En minä niitäkään repisi rikki.
Tahdoin vapauden takaisin.
Astuin kohti taistelua
Seikkailua.
SMEI
Tämä artikkeli kirjoitettiin Keskiviikkona, Elokuun 29. 2012 klo 11:40
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti