Olen yksin tällä tiellä
tienviitta osoittaa kuolemanlaaksoon.
Se on lähellä.
En haluaisi olla tässä
on kylmä
ja kaipaan toisia
lämpöä.
Vielä äsken sain olla hetken lähempänä muita
pääsin täältä hetkeksi pois
ihan itse
tuntui niin hyvältä.
Mutta se riuhtoo takaisin, repii.
Maisema muuttuu taas kalpeaksi, mustavalkeaksi.
Tuuli on kylmä ja se tönii, vetää.
Aistin vierelläni kuoleman
ja sattuu.
SMEI
Tämä artikkeli kirjoitettiin Torstaina, Syyskuun 26. 2013 klo 22:03
Tekijä Tuntematon – (Ei ole tietoa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti