Rohkeus

Jos tänään on vahva ja huomenna heikko, eräässä laulussa todetaan, niin kuinka voi enää tietää.

Rohkeutta pidetään usein vahvuutena ja epävarmuutta heikkoutena. Näin ei aina kuitenkaan ole.

Kaikki tuntenevat termin hullunrohkea tai sanonnan: hän on joko hullu tai tavattoman rohkea.

Yltiöpäisyys voi johtaa ojasta allikkoon tai varovaisuus olla viisautta.

Mielen häiriöissä voi tuntea olonsa poikkeuksellisen epävarmaksi tai käyttäytyä ylirohkeasti.

Silloin käytös ei aina ole järkevää.

Muistan kuinka karkailin osastoilta ja vaelsin tuntikausia pitkin kaupungin öisiä katuja.

Muistan myös kuinka pelkäsin hoitohenkilökuntaa kuollakseni  ja se johtikin joskus itsemurhan partaalle.

Palatakseni lauluun; ei sitä voikaan tietää ja se voi olla hyvä niin.

Joskus kun on oikein tuntea olonsa vahvaksi ja joskus taas heikoksi.

Sitä kutsutaan elämäksi.

- oopee

Vanhuus

vanhuus ei tule yksin. sitä seuraa useimmiten yksinäisyys.

seuraksi kehitellään hyljerobotteja ja teknisiä apuvälineitä.

Ystäväni Anni totesi, että kun kuolen hänellä ei ole enää ketään.

Eikä kukaan muista, ei jää jälkiä.

Itse olen aina pelännyt,että jälkeen jäisi jotain. Se voi olla valheellista, näkökulman sävyttämää. Se ei ole kontrollissani, hyppysissäni.

Minua hieman pelottaa, että minusta tulee katkera vanhana.

Minulle on vieras ajatus olettaa, että elää vanhaksi. Miten paljon ikä meissä muuttaa ja mihin suuntaan?

Pelkään, etten kestä sitä miten mikään ei ole hallinnassani ja valitan vaan kaikesta, enkä löydä hyviä asioita.

En välttämättä toivo edes olevani terve. Tietenkin toivoisin, että pystyisin mahdollisimman paljon huolehtimaan itsestäni ja että olisi vielä mahdollisuus tehdä valintoja itse.

Vanhuus tulee harvoin yksin Parkinson, Alzheimer, sydähäiriöt, nivelten jäykkyys, osteoporoosi. You name it, they have it.

Milloin joutuu/pääsee omasta asumisesta ryhmäkotiin...

Joku joutuu ne vaipat vaihtamaan, ruuankin ehkä syöttämään ja vaikka rollaattorilla mummoraattori liikkuu - niin aina on mielessä milloin lipeää matkalla vessaan ja jääkö se viimeiseksi asioinniksi. Taantuu lapsen tasolle. Hieman Benjamin Button.

Tuskin saat omaa huonetta. Mitä jos dementiapotilas kiipeää päällesi sänkyyn joka yö? Minun äidinäitiäni tämä ei naurata.

Milloin meidän sukupolvemme pääsee eläkkeelle? Kohoaako eliniänennuste vielä?

Kadunko vielä sitten sitä yhtä ainoaa asiaa.

Minulla ei käy sukulaisia, tuskin ystäviä tai tuttujakaan. Toivottavasti Anni on lähelläni, toisin kuin nyt nuo 176 kilometriä välissämme.

Ainoat kontaktit ovat muut potilaat/asukkaat ja ylityöllistetyt hoitajat jotka lapioivat paskaa. Niillä ei ole aikaa ja meillä ei ole kuin sitä, kunnes ei ole mitään.

- pliamyr

MAAILMALLA

Olen maailmalla matkaajana

kierrän kaarran tarkkailijana

Kerään siunattuja sanoja

avaan suljettuja saloja

Katson, tutkin tarkemmin

silmät edessä ja takana

Koen kaiken nyt herkemmin

ei oma elämä ole edes taakkana

Odotan aamua, auringon nousua

elämän virtalähdettä ja myös sinua

Tule luokseni tuulessa, ilmavirran myötä

hymy huulilla sanot sen, hyvää yötä

- Emma Amanda

Meikkaan itseni syksyn värein. Sanovat, että pitäisi meikata luonnon valossa, mutta se on niin armoton kaikille itseään piilotteleville juonteille

Puen ylleni ja lähden ulos

Puolimatkassa huomaan yhä kantavani kotoa tuomaani hikeä mukanani

Matkalla katson auki revittyä katua

En varmaankaan näe häntä siellä

Katson bussin ikkunasta heijastustani ja mietin miksen nää itseäni

-S-

Rakkaus ja sanoa

Pakastan sinua on niin paljon helpompi sanoa. Ehkä suomalainen mies ei paljoa puhu eikä pussaa. Opettelee iskurepliikit peilin edessä ja viljelee niitä mitä tökeröimmissä tilanteissa. Kuten raitiovaunupysäkillä;  Moi käytsä usein täällä? Tai tutun tavatessaan; Hei, ai se oot sä, en meinannut tuntea sua vaatteet päällä!

Toisin kuin Alangon Ismo laulaa rakkaus ei ole ruma sana. Ehkä Tommy Taberman pilvenhattaraltaan voisi valaista hieman. Minä en tohdi enkä osaa. Läheisteni parissa rakkaus ilmenee enemmän teoissa kuin puheissa. Jos siitä joskus harvoin puhutaankin, niin sitten rivien väleissä tai sivulauseissa.

Olen eläissäni sanonut alle kymmenen kertaa; Minä rakastan sinua. Vaikeneminen on kultaa, onko? Puhuu vähän mutta asiaa, niinkö? Ei todellakaan. Ajat muuttuvat. Roolimallit ja roolit vaihtuvat. Asiat tuntuvat kenties ongelmallisemmilta kuin ennen, mutta eiköhän parempaan suuntaan olla kuitenkin menossa.

Naisten ja miesten roolit ovat jo paljon vapautuneempia – ainakin meillä Suomessa. Ehkä asioista osataan puhuakin. Sanoa rakkaudella on jo paljon yleisempää.

- oopee

Hymy

Kannonnokassa
väritän sinulle
jokaisen tyhjän lehden kerrallaan.

Sinulle
pidän puhelinta auki
äänet ärsyttämässä
ja hymyilen
kaatosateessa
ja vastatuulessa.

Hymy
jota odotan.
Odotathan minua

kun nousen raskain jaloin
korkeat askelmat
en edes laske niitä enää
vaan menen askelma kerrallaan
ja kasvan
itseni vuoksi
mutta hymyillen
painajaisissanikin

sillä herätäthän minut.

-SMEI

Seikkailu, löytöretki, kuulas, kirkas

on ensimmäinen kirkas päivä viikkoon

ihmiset kerääntyvät kadulle

heitä tervehtii kuulas tuuli

mietimme onko vasta kevät vai jo kesä

monet miettivät jo lomiensa säitä

hän makaa sängyllä ja pyytää ostamaan kaihtimet

kiskon epätoivoisesti veluuriverhoja

satiinilakanoihin alkaa hikisenä jäädä kiinni

hän on löytöretkeni

aloitimme tämän seikkailun viimeisenä keinona

tuntea jotain suurempaa ja yhdistävää

kun vien tarkkaan, huolella lajitellut roskat huomaan
että ensimmäiset istutetut kukat

iskeytyvät läpi luonnon keskellä

ovatko ne linnun jätöksistä syntyneet

onko tässä joskus ollut jonkun koti

tai tärkeä, rakas, paikka

parisuhdetta ei pitäisi aloittaa

kun kaktuksetkin kuolevat huomaamatta

vakiona silti saamme sokean naapurin ylipirteää apukoiraa

kiskomaan meitä ulos

vuorotellen olemme narun ja naurun päässä

unohdamme ikämme, unetamme ikävämme

leikit ettei arpia ole koskaan tullut

pelkäämme yhä muita

vuorokaudessa ei ole aikaa jolloin

uskomme välttyvämme vierailta ihmisiltä

hieman myöhässä laitan seinälle ensin kellon

ei tarvitse aina hiplata rikkinäistä kännykkää

sitten kalenterin

kirjoitat siihen hei

enkä tiedä sinusta enää mitään

kaikkeus on uhmakkaimmin kukkeimmillaan

ja minä olen yhä niin onnellinen

että ehkä yritän uudelleen hieman kokeneempana

- pliamyr

Tuulivaroitus

Se kävi kasvoilleni jo kun astuin ulos autosta. Aallot pauhasivat villisti.

Hän oli pyytänyt lähettämään videoita, ei se niissä näyttänyt oikein miltään, vaikka puut olivat kaksinkerroin ja viima tukki mikrofonin.

Kuvassa hiukset peittivät silmäni, niihin oli tullut uusia ryppyjä.

Päädyimme yöpymään rannan vierasmajoissa, lakanat maksoivat kaksitoista euroa.

Meri oli niin kaunis illalla.

Seuraava päivänä oli varsin tyyntä.

Tyhjensimme rännit ja linnunpöntöt, osassa oli kuolleita poikasia.

Lähetin lisää videoita.

Kahvikalliolta näkyi joutsenpari.

Oli aika pakata tavarat.

- i

Hirvi ja karhu

Tuoksui metsältä Märältä sammaleelta ja kuivalta jäkälältä.

Heillä oli vain toisensa

Eikä mitään suunnitelmaa, ei tulevaisuutta

Tupakka paloi lähes ketjussa, mutta kun se loppui, ei sillä oikeastaan ollut edes väliä

He söivät lounaaksi jaffakeksejä ja illalliseksi aakkoset

Samppanjaa ja bentsoja tuhlattavaksi asti

Ujo käsi löysi pienen rinnan ja karhu suuteli hirven turpaa

- i

Zagreb 38 astetta

En ollut koskaan tuntenut sellaista lämpöä. Ilma väreili, nyt tiesin mitä se tarkoittaa.

Kaupunkikävelyn opas oli suloinen, yritin ottaa kuvaa niin ettei hän huomaisi.

En jaksanut edes seistä, enkä voinut käsittää innokkuutta, jolla opas kertoi kaupungin historiasta, ja koko Euroopan: Maailmansodat, tankit vyörymässä yli kuuman kivetyksen, sotilaat, vainot ja orvoiksi jääneet lapset.

Hotellihuoneessa makasimme tuulettimen edessä, näytin mielessäni viehkeämmältä kuin kuvassa. Vaaleanpunaiset seinät, ”taivaskanavat” ja mahdollisuus ”tuntihintaan”. En halunnut tietää mitä kaikkea niissä lakanoissa oli tehty. Aamiaisella oli tarjolla vain makkaraa.

Yhtenä päivänä löysimme sattumalta taivaan. Tekobeach joen varrella, varpaat hiekkaan ja kuuden euron mohitot. Valokuvassa tyhjien mukien torni ja pisamia.

Samaan aikaan minulla oli ikävä toisenlaiseen lämpöön, ihon, rinnan ja ruskeiden silmien vakavuuteen. Autolaivassa luin Amerikkalaista tyttöä ja itkin penkin alla. Viimeisessä valokuvassa kärsimme matalasta verensokerista ja jonkun Ilpon yli-innokkuudesta.

Leppäkertut jäivät mantereelle mutta kohtaaminen uudelleen sai perhoset liikkeelle.

- i

Avoinna syksylle

Avoinna uudelle alulle

Avoinna uusille ihmisille, elämille, ajatuksille, käytännöille

Avoinna uusille tuulille, mauille, väreille, myrskyille

Avoinna uusille paikoille, ryhmille, kokemuksille, kohtaloille

Avoinna omalle itselle

- i

Kaukaa

Olen täynnä. Tien varrella, melkein lopussa. Laske! Marjoja on enää yksitoista.



Mitä hän aikoo?! Tuohan on tehty kristallista. Miksi lopetit?



Pöly leijailee huoneessa. Kiitos, kevätaurinko; Vapauta minut.



Sinähän heilut! Minä pesen, pesen kokonaisen kokoalan. Sivulta ylös.



Näin he eivät sitä sano.



Yhdeksänsataayhdeksän vastaan kahdeksansataakahdeksan.



Tavut porrastuvat mustassa taustassa.



Tuolla ne ovat, herukkapensaat. Aivan symmetrisissä muodoissa.



Valaanpoikasen huuto herätti minut. Olen kyyneleissä.



Osa heistä on jo autossa. Miten suomennat tuon lauseen?



Ja jossain tuolla on paratiisi?

Läheltä

Jos laskemalla mitat, objektit, kulmat ja säteet ? saisi selville jotain sisimmästä.



Jos niin voisi tehdä, mikä olisi rikkinäisen teräslukon tarkoitus?



Kahdeksan kulmaa, kolme tyhjää, epäkaarevaa pintaa ja kaksi kaarevaa pintaa.



Tai sitten hämähäkinseitiltä näyttävä solmujen ja narujen kokonaisuus?



Se mikä jollekin on puhdas minä, on toiselle törkeä loukkaus.



Kaksi ääripäätä, miljoonavärinen lumisade, jäätynyt maaperä.



Auringon antidepressiiviset D-vitamiini-injektiot.