Pakastan sinua on niin paljon helpompi sanoa. Ehkä suomalainen mies ei paljoa puhu eikä pussaa. Opettelee iskurepliikit peilin edessä ja viljelee niitä mitä tökeröimmissä tilanteissa. Kuten raitiovaunupysäkillä; Moi käytsä usein täällä? Tai tutun tavatessaan; Hei, ai se oot sä, en meinannut tuntea sua vaatteet päällä!
Toisin kuin Alangon Ismo laulaa rakkaus ei ole ruma sana. Ehkä Tommy Taberman pilvenhattaraltaan voisi valaista hieman. Minä en tohdi enkä osaa. Läheisteni parissa rakkaus ilmenee enemmän teoissa kuin puheissa. Jos siitä joskus harvoin puhutaankin, niin sitten rivien väleissä tai sivulauseissa.
Olen eläissäni sanonut alle kymmenen kertaa; Minä rakastan sinua. Vaikeneminen on kultaa, onko? Puhuu vähän mutta asiaa, niinkö? Ei todellakaan. Ajat muuttuvat. Roolimallit ja roolit vaihtuvat. Asiat tuntuvat kenties ongelmallisemmilta kuin ennen, mutta eiköhän parempaan suuntaan olla kuitenkin menossa.
Naisten ja miesten roolit ovat jo paljon vapautuneempia – ainakin meillä Suomessa. Ehkä asioista osataan puhuakin. Sanoa rakkaudella on jo paljon yleisempää.
- oopee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti