Seikkailu, löytöretki, kuulas, kirkas

on ensimmäinen kirkas päivä viikkoon

ihmiset kerääntyvät kadulle

heitä tervehtii kuulas tuuli

mietimme onko vasta kevät vai jo kesä

monet miettivät jo lomiensa säitä

hän makaa sängyllä ja pyytää ostamaan kaihtimet

kiskon epätoivoisesti veluuriverhoja

satiinilakanoihin alkaa hikisenä jäädä kiinni

hän on löytöretkeni

aloitimme tämän seikkailun viimeisenä keinona

tuntea jotain suurempaa ja yhdistävää

kun vien tarkkaan, huolella lajitellut roskat huomaan
että ensimmäiset istutetut kukat

iskeytyvät läpi luonnon keskellä

ovatko ne linnun jätöksistä syntyneet

onko tässä joskus ollut jonkun koti

tai tärkeä, rakas, paikka

parisuhdetta ei pitäisi aloittaa

kun kaktuksetkin kuolevat huomaamatta

vakiona silti saamme sokean naapurin ylipirteää apukoiraa

kiskomaan meitä ulos

vuorotellen olemme narun ja naurun päässä

unohdamme ikämme, unetamme ikävämme

leikit ettei arpia ole koskaan tullut

pelkäämme yhä muita

vuorokaudessa ei ole aikaa jolloin

uskomme välttyvämme vierailta ihmisiltä

hieman myöhässä laitan seinälle ensin kellon

ei tarvitse aina hiplata rikkinäistä kännykkää

sitten kalenterin

kirjoitat siihen hei

enkä tiedä sinusta enää mitään

kaikkeus on uhmakkaimmin kukkeimmillaan

ja minä olen yhä niin onnellinen

että ehkä yritän uudelleen hieman kokeneempana

- pliamyr