Seikkailu

Olisiko tänään oikea päivä löytöretkeilyyn?
Tai ehkä huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla?

Kävellä päämäärättä sinne minne nokka näyttää,

seikkailla kirkkaansinisen taivaan alla?
Hymyillä tuntemattomille?
Hiipiä illalla hämärtyvään metsään

ja halata jokaista vääränvänkyrää puuta?
Mennä istumaan rannalle niin, että varpaat koskettavat merta, varovasti?
Tai jospa etsisin korkean kallion tai ison kiven – jonka päälle kipuaisin

ja kirjoittaisin runoja siellä, ihan vaan niin – olisin?
Ja välillä istuisin silmät kiinni

ja kuuntelisin linnunlaulua

tai ajatusteni liikkeitä?
Kuulas kesäaamu voisi olla hienoa kokea joskus niinkin,

että näkisin auringon nousevan taivaanrannasta;
uskaltaisinko sitä ennen edes nukkua,

etten nukkuisi sen seikkailun ohi?
Tai jos seikkailisi torilla,

pistäisi huivin päähän ja aurinkolasit silmille

ja puhuisi vain siansaksaa, niin ettei kukaan ymmärtäisi?
Miltä se tuntuisi?
Tai jos kävelisi takaperin lähikauppaan?

Tai jotain?

Tai menisi aikaisin nukkumaan ja seikkailisi unimaailmoissa?

Onneksi minulla on loppuelämä aikaa tälle kaikelle,

ja monelle muulle seikkailulle.

H.