MAAILMALLA

Olen maailmalla matkaajana

kierrän kaarran tarkkailijana

Kerään siunattuja sanoja

avaan suljettuja saloja

Katson, tutkin tarkemmin

silmät edessä ja takana

Koen kaiken nyt herkemmin

ei oma elämä ole edes taakkana

Odotan aamua, auringon nousua

elämän virtalähdettä ja myös sinua

Tule luokseni tuulessa, ilmavirran myötä

hymy huulilla sanot sen, hyvää yötä

- Emma Amanda

Meikkaan itseni syksyn värein. Sanovat, että pitäisi meikata luonnon valossa, mutta se on niin armoton kaikille itseään piilotteleville juonteille

Puen ylleni ja lähden ulos

Puolimatkassa huomaan yhä kantavani kotoa tuomaani hikeä mukanani

Matkalla katson auki revittyä katua

En varmaankaan näe häntä siellä

Katson bussin ikkunasta heijastustani ja mietin miksen nää itseäni

-S-

Rakkaus ja sanoa

Pakastan sinua on niin paljon helpompi sanoa. Ehkä suomalainen mies ei paljoa puhu eikä pussaa. Opettelee iskurepliikit peilin edessä ja viljelee niitä mitä tökeröimmissä tilanteissa. Kuten raitiovaunupysäkillä;  Moi käytsä usein täällä? Tai tutun tavatessaan; Hei, ai se oot sä, en meinannut tuntea sua vaatteet päällä!

Toisin kuin Alangon Ismo laulaa rakkaus ei ole ruma sana. Ehkä Tommy Taberman pilvenhattaraltaan voisi valaista hieman. Minä en tohdi enkä osaa. Läheisteni parissa rakkaus ilmenee enemmän teoissa kuin puheissa. Jos siitä joskus harvoin puhutaankin, niin sitten rivien väleissä tai sivulauseissa.

Olen eläissäni sanonut alle kymmenen kertaa; Minä rakastan sinua. Vaikeneminen on kultaa, onko? Puhuu vähän mutta asiaa, niinkö? Ei todellakaan. Ajat muuttuvat. Roolimallit ja roolit vaihtuvat. Asiat tuntuvat kenties ongelmallisemmilta kuin ennen, mutta eiköhän parempaan suuntaan olla kuitenkin menossa.

Naisten ja miesten roolit ovat jo paljon vapautuneempia – ainakin meillä Suomessa. Ehkä asioista osataan puhuakin. Sanoa rakkaudella on jo paljon yleisempää.

- oopee

Hymy

Kannonnokassa
väritän sinulle
jokaisen tyhjän lehden kerrallaan.

Sinulle
pidän puhelinta auki
äänet ärsyttämässä
ja hymyilen
kaatosateessa
ja vastatuulessa.

Hymy
jota odotan.
Odotathan minua

kun nousen raskain jaloin
korkeat askelmat
en edes laske niitä enää
vaan menen askelma kerrallaan
ja kasvan
itseni vuoksi
mutta hymyillen
painajaisissanikin

sillä herätäthän minut.

-SMEI