torstai 6. helmikuuta 2014

Villein baari-iltani

Pelmahdin ystäväni Mikon luokse kaksi tuntia myöhässä ihan vain sen vuoksi, että olin taistellut kolmannen maailmansodan kuontaloni kanssa. Viimein tukkani oli hyvin ja voin hyvillä mielin ruveta aloittelemaan. Olin tulomatkalla kipaissut Alkosta kaksi pulloa vinkkua. “Tästä se nyt sitten lähtee” , mä ajattelin ja korkkasin ensimmäisen pullon.

Mikon luona oli myös muita kavereita alottelemassa ja päätimme alkaa porukalla pelata juomapeliä. Viina virtasi kuin keväinen puro ja tovin kuluttua huomasin olevani iloisessa hiprakassa. Mikko russutti mulle, että kiskon aivan liian nopeaan tahtiin ja imen viinaa pesusienen lailla. Mä en ollut moksiskaan tai ottanut sen saarnaa kuuleviin korviinikaan. Ajattelin, että “Oonhan mä kyllä aika happo” ja jatkoin viinin lipitystä tasan samaan tahtiin kuin aiemminkin. Yhtäkki humalatila nousi kuin hissi kutoseen ja Mikko totesi ettei tämä ilta tiedä mitään hyvää. Se jopa varasi meille hotellihuoneen keskustasta ihan vain siitä syystä, että se osasi jo ennustaa etten tule tosiaankaan selviämään kotiin asti yön pikkutunneilla.

Viimein lähdimme taivaltamaan kohti DTM:ää, joka myös ihmissuhdedraaman päämajana tunnetaan. Joka kerta kun sinne menemme, syntyy järkyttävä draamateatteri jostain asiasta. Baarin jonossa törmäsin epämiellyttäviin tuttavuuksiin, mutta olin jo niin umpihumalassa, että menin iloisesti lirkuttelemaan niille ja veljeilemään niiden kanssa. Pienissä vinkkuhuuruissa luulin, että ne ottaisivat mut avosylin vastaan, mutta jouduin kokemaan karvaan pettymyksen. Vastaanotto ei ollutkaan niin sydämellinen kuin olin luullut vaan ne kirosivat mut alimpaan helvettiin ja haukkuivat pataluhaksi. Mua rupesi suututtamaan niin paljon, että kiskaisin loput mun viinipullostani ykkösellä alas. Myös Mikko oli viimein saavuttanut juopumisen merkkipaalun.

Vihdoin ja viimein puolen tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme sisälle baariin. Heti kättelyssä säntäsimme tiskille tilaamaan hieman alkoholipitoisia kurkunkostukkeita. Mä tilasin puolikuivan skumppapullon ja Mikko otti siiderin. Sen jälkeen käytiin moikkaamassa kaikki kuomat läpi ja suunnattiin tanssilattian uumeniin tanhuamaan. Musiikki otti koko mun ruumiini ja sieluni haltuunsa ja huojuin kuin heiveröinen heinänkorsi tuulessa samalla skumppaa siemaillen. Siinä vaiheessa multa oli mennyt lopullisesti päätoimiston piuhat poikki. Seuraava muistikuva nimittäin on kun kiemurtelin ankeriaan lailla baarin strippitangolla ja muhun oli kohdistettu jopa spottivalo, että kaikki varmasti näkisivät mun hemaisevan seksikkään tanssinumeroni. Mikko oli häpeästä vihreänä ja haki mut pois sieltä. Se ehdotti, että tilattaisiin lisää sihijuomia.

Mentiin tiskille jonottamaan eikä Mikon mielestä saatu tarpeeksi nopeaa palvelua. Se veti vihannekset nenäänsä ja suuttui verisesti. Se solvasi baarimikkoa HIV-positiiviseksi ihmishirviöksi ja kun viimein sai juoman käteensä, viskasi se sen raivopäissään baarimikon naamalle. Baarimikko hermostui ja uhkasi heittää meidät ulos koko karkeloista, joten lähdimme litomaan juoksujalkaa. Menimme toiselle baaritiskille ja mä tilasin pari Absintti-shottia, mikä oli mun vihoviimeinen virheeni. Seuraava muistikuva nimittäin on kun heitin 7 oikein lottorivin baarin vessanpönttöön. Sillä välin Mikko oli etsinyt mua kissojen ja koirien kanssa joka puolelta ja löysi mut extreme-makoilemasta vessan lattialta meritähtiasennosta. Se sai mut onneksi virkoamaan ja antoi mun hyppysiini skumppapullonsa ja sen jääkipon, jossa pullo lepäsi.

Mun veriviholliseni pelmahtivat vessaan ja mä muistin kuinka ne olivat kaltoinkohdelleet mua alkuillasta. Katkerana heitin skumppavaasista jääpalat niiden päälle ja kiekaisin ilmoille kamalat solvaukset. Siitä seurasi jäätävä draamasirkus, jonka päätirehtöörinä toimin minä. Ne pillastuivat totaalisesti ja viskasivat juomat huolettomasti mun naamalleni. Tässä kohtaa filmirulla meni taas poikki ja seuraava muistikuva on vasta kotimatkalta.

Olin Rautatientorilla, jossa yritin päästä väärään bussiin. Kuski ei huolinut mua kyytiin, sillä mun hallitus oli niin totaalisesti lomilla. Tämä oli onni onnettomuudessa, sillä jos olisin päässyt kyytiin, olisin havahtunut väärältä puolen kaupunkia. Sen jälkeen kompastuin ja lensin ilmojen halki maahan naamalleni. Jotkut ihanat hanimisukat tulivat nostamaan mut ylös ja ottivat mut siipiensä suojiin. Ne olivat kuin paimenia, jotka opastivat kaltaiseni eksyneen karitsan oikeaan bussiin.

Aamulla kun heräsin, olo oli kuin torakkahotellissa. Ryysyni olivat pitkin poikin lattialla ja keittiö sekä läppärini olivat aivan ketsupin peitossa. Myös uuni ja hellan kaikki levyt olivat päällä. Silmäni pyörivät kuin hedelmäpelissä ja yksikin virheliike sai sateenkaaren lentämään. Tuntui, kuin pääkoppani olisi jättimäinen flipper-areena, jossa kuulat sinkoilevat pitkin nuppini seinämiä. Olin myös hukannut sekä puhelimen että pankkikortin ja vessassa purjotessani oli mukava huomata, että mulla oli tukka sekaisin kuin seinäkello ja vielä kivana pikku boonuksena myös musta silmäkin. Koko loppupäivän pötkötin sängyn pohjalla viettämässä hautajaisia kaikille niille urheille aivosoluille, jotka menettivät henkensä edellisillan mainingeissa.

Tämän episodin jälkeen en ole kehdannut näyttää naamaani kyseisellä klubilla kahteen kuukauteen.

Nimimerkki: Juoppohullu



Tämä artikkeli kirjoitettiin Torstaina, Maaliskuun 15. 2012 klo 10:16


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti