Lapsena naapurin pihalle johti polku. Se oli syntynyt minun ja naapurin tytön
ystävyydestä.
Nyt se on poissa, huomasin sen tänä kesänä.
Kuljen minne jalat vievät, polkuja pitkin tai sivussa, piilossa.
Ei sillä lopulta niin paljon merkitystä ole.
Viime kesänä olin niin varma, jaloillani, täynnä elämää.
Talvi repi rikki, taas. Ja taas se opetti jotain.
Uusia polkuja tulee kun on tullakseen. Me vain kuljemme elämän läpi.
SMEI
Tämä artikkeli kirjoitettiin Lauantaina, Elokuun 17. 2013 klo 9:23
Tekijä Tuntematon – (Ei ole tietoa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti