sunnuntai 30. elokuuta 2015


Meikkaan itseni syksyn värein. Sanovat, että pitäisi meikata luonnon valossa, mutta se on niin armoton kaikille itseään piilotteleville juonteille

Puen ylleni ja lähden ulos

Puolimatkassa huomaan yhä kantavani kotoa tuomaani hikeä mukanani

Matkalla katson auki revittyä katua

En varmaankaan näe häntä siellä

Katson bussin ikkunasta heijastustani ja mietin miksen nää itseäni

-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti