Se ei vaikene.
Nakuttava, hakkaava ääni päässäni.
Kulje, kulje, kulje…
Numerot, tunnit, kilomäärät.
Koitan pysähtyä.
Kirjaimet edessäni, kuvat
ne katoavat tullessaan.
En nukahda ellen sammuta itseäni
rasiasta
pelastusrenkaalla
hiljennä pyörrettä
surinaa
liskojen yöhön
jossa joku kiljuu
seisoo vuoteeni vieressä
tai istuu rintani päällä.
Tai pyhinä
kun arjen kiireen alle piilotetut pedot
ryömivät esiin
elefantiksi olohuoneeseen.
Aamun vihlova valo
samalla helpotus
mahdollisuus joka himmenee
kun sitä kohti kurottaa.
Kolkko surina alkaa.
Haluaisin lepäämään.
- SMEI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti